Kennel V I G O R O S O






            






lyhytkarvainen italianajokoirauros
ESTV-14 Omar di Pontenizza "Masi"

synt. 29.6.2012 kuoli: 22.1.2015
 
Masi saapui Suomeen suurien odotusten saattelemana syksyllä 2012 ja lähti jättäen omistajilleen suuren surun alkuvuodesta 2015. Niin kovin nuorena jouduimme luopumaan sinusta. Masi oma hölmö persoonansa, joka lämmitti ihmisten sydämet pelkällä olemuksellaan ja jolla oli niin kovin suuri sydän. Masi ei halunnut kenellekään koskaan mitään pahaa, teki aina parhaansa ja yritti kaikkensa. Olisimme pitäneet sinut mieluusti paljon pidempään, nuku rauhassa.



BH AD JK3 TK1 SA Silla

Silla sairastui huhtikuussa 2014 kennelyskään. Sairastamisen yhteydessä koiran kunto heikkeni dramaattisesti eikä mummo-koira enää hoidoista huolimatta jaksanut tässä elämässä. Tuntuu niin kovin epäreilulta että niin hyvässä kunnossa oleva yli 10-vuotias saksanpaimenkoira menee tällaiseen tautiin. Elämä on niin kovin epäreilua.
 
Silla rakensi elämäni. Tosi asia on että ilman Sillaa elämäni olisi niin kovin toisenlainen. Ilman Sillaa ja sen ominaisuuksia en olisi koskaan ajautunut saksanpaimenkoirien kasvattamiseen enkä myöskään olisi luonut nykyistä työuraani. Olen tälle iki-ihanalle koiralle niin kiitollinen siitä kaikesta mitä se antoi minulle tuon reilun 10-vuoden aikana.
 
Silla oli pentuna pieni ruma ankanpoikanen, johon ei suuria odotuksia ladattu, mutta niin sieltä jo puolen vuoden iässä pilkotti tulevaisuuden lupausta. Todellisen kapasiteettinsa Silla osoitti monipuolisuudellaan, työmotivaatiollaan, taisteluntahdollaan ja rauhoittumisen jalolla taidolla sekä Silla-asenteella, joka sillä oli aina jokaiseen tilanteeseen. Silla oli niin toimiva virkakoira, voimankäyttökoira, huume-etsintäkoira, valjakkohiihtokoira, harrastuskoira, pelastusetsintäkoira, kotikoira, laumakoira kuin ystävä tilanteessa kuin tilanteessa, aina ajan hermoilla.
 
Nuku rauhassa rakas ystäväni, sinun lähtösi tuli niin kovin äkkiä. Nyt ei enää hengittäminen ole vaikeaa, nauti kaikin siemauksin siellä jossain. Ikävä jää, mutta onneksi jätit niin paljon muistoja, joita muistella vielä ainakin seuraavan 10 vuoden ajan. Rakas Silla.

 


JM-09 FIN MVA EE MVA V-05 V-07 PMV-07 HeW-10 EEV-11 PMV-11
Bravon Mitzu


venäjänajokoira
synt. 12.6.2004 kuoli: 5.12.2013
isä: Bravon Pele
emä: FIN MVA Bravon Miritza
kasvattaja: Raimo M. Viljanmaa
omistaja: Teija Viljanmaa
 
Mitsu oli uskomaton koira! Niin lähellä täydellistä koiraeläintä kuin elävä olento mielestäni voi olla. Kaunis kuin veistos, luonteeltaan kuin ihmisen mieli, perusterve ja käyttöominaisuuksiltaan erittäin hyvä - mitä enemmän ihminen voi koiralta toivoakaan?
 
Koin Mitsun kanssa paljon, parikymmentä koekäyntiä ja viisikymmentä näyttelykäyntiä, paljon reissaamista, elämyksiä ja kokemuksia niin Suomessa kuin ulkomailla. Sanoin aina että Mitsu on minulle liian helppo koira, jos se olisi pienempi, niin olisin unohtanut sen jonnekin matkan varrella.
 
Mitsun menestystarinaan sisältyy paljon; kymmeniä kertoja ryhmäkehissä, lukuisia kertoja sijoituksia ryhmäkehissä, useat Best in Show voitot ja sijoitukset, ensimmäinen venäjänajokoira Champions of Champion gaalassa, SM-canicrossing startti, Koljan maljan voitto ja kermana pohjalla Suomen mestaruus! Viimeisinä elinvuosina Mitsu antoi hyvää muille eli toimi hyvinvoinnin tuottaja koirana: teki käyntejä vanhainkodeissa ja päiväkodeissa sekä osallistui erityisryhmien opetukseen.
 
Nuku rauhassa Musti-Mustikki-Mitzuliini.


V-98 Vespa della Marciola ”Vespa”

karkeakarvainen italianajokoira
synt. 05.02.1996 kuoli 05.10.2004
isä: INTCH I CH Iuri della Marciola
emä: Cora della Marciola
kasvattaja: Bruno Salvadori, Italia
omistaja: Teija Viljanmaa, Kajaani

Vespa oli elämäni koira! Koira, josta koskaan ei voi sanoa että se oli VAIN koira! Koira, jollaista koiraihmiselle voi tulla vain kerran elämässään! Vespa antoi paljon kaikille ympärillä oleville, niin koirille kuin ihmisillekin. Tästä koirasta ei ole huonoja muistoja, on vain hyviä, mikä tietenkin omalla tavallaan helpottaa minua surutyössäni.

Vespa oli Suomen italianajokoirakannan uran uurtaja, se teki Suomen kaksi ensimmäistä italianajokoirapentuetta. Vespa oli loistava äiti, suorastaan täydellinen! Tiedän että tulen vielä vanhoilla päivilläni ajattelemaan että kunpa tulisi vielä joskus vastaan vastaavanlainen koiraäiti. Vespa oli koko ikänsä terve, kerran taisi olla korvatulehdus ja silmätulehdus, siinäpä taitaa kaikki olla. Vespa kuvattiin 6-vuotiaana A-lonkkaiseksi. 

Metsässä Vespasta löytyi sitkeä ja tulinen työntekijä, joka pääsi vain harmittavan vähän nuoruusvuosinaan omalle työpaikalleen. Vespa parani ajotaidoiltaan kuin hyvä viini, parani vuosi vuodelta. Tässä koirassa oli myös selkeästi nähtävissä se temperamentti, mikä italianajokoirassa pitää olla villisianmetsästystä varten!

Kaikkein parasta Vespassa oli sen luonne! Tämä oman arvokkuutensa ja älykkyytensä tietävä leidi kulki kuin ihmisen ajatus. En muista että koskaan sen kanssa olisi tarvinnut mistään asiasta hampaita kiristellä. Enemmänkin piti miettiä, että mistä se tuon keksi!

Nuku rauhassa reipas ystäväni!
 

Miselle "Maisa"
rotu: ranskalais-amerikkalainen lämminverihevonen
synt. 27.05.2000 kuoli 13.10.2004
väri: trn, pyrstötähti, kolme sukkaa
isä: Roberto Tilly 12,8a - 15,6
emä: Chamomilla
emänisä: Baltic Isle 13,2 - 15,2
kasvattaja: Törnvall Kirsti, Kalajoki
omistaja: Minttu Kemppainen ja Teija Viljanmaa, Kajaani
valmentaja: Raviopisto, Kaustinen
 
Meidän komea tamma nukkui ikuiseen uneen Kaustisella meidän omasta päätöksestämme. Tämä kuului niihin omistajan "järkipäätöksiin". Näin on paras. Kiitokset Kaustisen Raviopistolle erittäin hyvästä palvelusta!

bengalikolli

synt. 10.08.2012
kuoli 02.10.2014

Kille tuli meidän laumaamme nuorena aikuisena kissana. Kille oli melkoinen persoona, joka pisti monet käsitykset kissasta uusiksi. Kille tosin taisi enemmän olla koira kuin kissa. Tämä kaunis kissa viehkeili kaikki tapaamansa ihmiset pikkuvarpaansa ympärille. Kille kävi useissa eri tapahtumissa edustamassa omaa rotuaan ja rotukissoja. Kille toimi myös loistavana opettajana eläintenhoitajien opetuksessa, koska se ei välittänyt paikan ja ihmisten vieraudesta kuten kissat yleensä. Killestä huokui itsevarmuus ja itsetietoisuus. Kesällä Kille vaani kuin pantteri konsanaan laitumella olevia pässejä, loppuhyökkäys tosin oli hieman säälittävä, kun pässi oli otsa vastassa. Kille oli erittäin oppivainen kissa, jolla oli mm. loistava luoksetulo kutsuttaessa. Melkoinen yksilö, joka opetti meille paljon. Valitettavasti sydänvika vei Killen hetkessä pois luotamme ja näin yhteinen aikamme jäi vain 10 kuukauden mittaiseksi, mutta se sisälsi onneksi paljon.

 


 

Luvdalot Graphics & Design